Viimeinen mahdollisuus nähdä Puppya tänään nyt tälle keväälle, mutta hän päätti sitten lähteä lohduttamaan kaveriaan karkilla, limsalla ja leffalla.

Joo, olen itsekäs paska ja plaaplaaplaa. Ihan kiva kun kaverista pidetään huolta, mutta kun meikä on koko viikon passannu kyseistä herraa, kuskannu autolla ja hakenu kikkelirasvoja niin olisin odottanut jonkunlaista... hmm... vastapalvelusta?

Nähtävästi miehiltä vaan ei yksinkertaisesti saa mitään jos sitä ei selvin sanoin pyydä.

Syykin tähän todennäköisesti on se, että koska Puppylla on paikat herkkinä niin hän ei olisi voinut harrastaa mitään seksuaalista kanssani ja eipä sitä muuten kiinnosta tietenkään nähdä. Kyllähän meikäkin hänelle vihjailee, mutta voisi kuvitella, että hänelle olisi jo itsestään selvää se, että pärjään ilman sitä hiivamulkkuaki ja arvostaisin ehkä enemmän sitä, että toinen haluaisi nähdä ilman, että on seksi päällimmäisenä mielessä.

No, ehkä paremmin näin. Eipä ainakaan jää haikean mukavat asiat päällimmäiseksi. Helvetinmoinen vitutus, pettymys ja ärtymys vain.

Onko moni muu kokenut sitä, että kun sitä itse vaan antaa, antaa, antaa ja antaa mutta mitään ei saa takaisin? Tai jos saa, niin hyvin vähän ja senkin vain pyytämällä.

Onneksi on kesä edessä.


Ah, nyt keksin. Tämä on todennäköisesti suunniteltua paskapäisyyttä. Puppy näes odottaa, että mitä ilkeämmin hän minulle tekee, niin sitä nopeammin lakkaan ihastelemasta häntä. Joo, sehän toimii! Herra X:hän kohteli minua hyvin yhden käden sormilla laskettavalla määrällä, mutta kuitenkin olin häneen enemmän tai vähemmän ihastunut viimeiset neljä vuotta. EI TOIMI MINUN KOHDALLA!
Suunnitelmallinen paskapäisyys ei saa aikaan muuta kuin sen, että tätä muka-nerokasta-miestä arvostaa vähemmän ja mieleen jää vaivaamaan kaikki hänen välinpitämättömät tekonsa, joka tekee sen, että jos jatkossa yrittää olla kaveri niin ei välttämättä onnistu. Ei tietenkään, kun ei voi luottaa toiseen, ja sitä vaan odottaa että koskahan se taas alkaa "esittämään ilkeää miestä"

No joojoo, todennäköisemmin Puppy ei vaan ole ajatellut mitään erikoisempaa.  Hän vain lähti piristämään ystäväänsä, koska ystävä on ihan maassa.
Meikähän leijailee ihan taivaissa, koko päivän olen leijaillut. Puppylle tein ihan selväksi tänään, että taivaassa leijailen sadan tekemättömän asian ja ahdistavan ihmisen kanssa. Ja sainko minä leffailtaa? En. Sain osakseni vittumaista pottuilua siitä, kuinka vaan istun netissä enkä edes yritä tehdä mitään, koska minulla ei ole itsekuria ja valitan tyhjästä.

Nähtävästi alkava burnout ja suunnaton sisäinen ahdistus opiskelumotivaation täydellisestä puuttumisesta eivät ole riittäviä syitä piristykselle. Turhaa ininäähän se on. Koira on hyvä ja astuu pääni sisälle hetkeksi ja puhuu vasta sen jälkeen.

Pahoittelen äärimmäisen angstaavaa kirjoitusta. Joskus vaan vituttaa niin paljon, että huumorikin tihkuu vain mustaa hammastahnaa.

1242411844_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

because the face ain't listening anymore.