Hyi helvetti minä säikähdin.

Olen päivällä lukenut joitain murhakirjoituksia netistä ja katsoin vielä puolet jostain murhadokumentista, vaikka tiedän, ettei minun pitäisi koska sitten alan pelätä ja kuvitella kokevani raiskausmurhakuoleman enkä saa ikinä unta.

Vihdoin uskaltauduin kuitenkin vapisten sänkyyni ja yritin rentouttaa itseäni kaikin keinoin mitä tiesin. Juuri kun rentouduin ja lauloin mielessäni "Jumalan kämmenellä" ties kuinka monetta kertaa ja meinasin nukahtaa niin eiköhän joku alkanut rämpyttää ovikelloani ja hakata oveeni.

Olin aivan varma että nyt raivostuneet blogi-bongari exäni tulevat kiduttamaan minua ja meinasin saada hysteerisen itkukohtauksen ja sydäninfarktin ja kusta housuihini. Lopulta uskaltauduin hiipiä fileerausveitsi kädessä katsomaan ovisilmästä ja näin, kuinka joku yltiöhumalainen hyypiö pääsi sisään naapuriini. Nähtävästi oli erehtynyt ovesta tai jotain.

Nyt istun tässä valot päällä ja hypin seinille jokaisesta ylimääräisestä äänestä ja vaikka näenkin tilanteen koomisuuden niin ei naurata yhtään. En tasan saa unta koko yönä enkä enää ikinä lue yhtään murhatarinaa. Opetus se kai oli tämäkin, ettei heikkohermoisten pidä kiduttaa itseään inhottavilla tarinoilla kun ne ei kestä niitä ja sitten tosipaikan tullen ne muuttuu hermoraunioiksi.

En tasan nuku koko yönä. yyyy. Piste. Miestä ikävä. Hankin saksanpaimenkoiran.


Joo, olen heikko nainen ja pelkään joskus kuollakseni, kun naapuri vetää vessan. Kestäkää se.