No....

Oikeastaan olen Puppylle vihainen turhaa, koska minähän en hänelle kertonut, että on syvempiä tuntemuksia ja en vääntänyt nyt keväällä uudestaan ratakiskoista, etten tykkää jos muita hässitään menemään.

Etenkin kun Puppy ainakin itse sanoo, ettei olisi hässinyt jos olisi tiennyt. En tiedä olisiko hässinyt minuakaan, mutta ainakin tältä olisi säästytty.

Pihistelin tunteitani vain siksi, koska tiesin kesän koittavan ja väliemme eroavan iäksi (lue: neljäksi kuukaudeksi) jolloin olisi hyvää aikaa unohtaa hänet. Parempi siis olla kertomatta tunteista ja varmistaa saanti.

Saanti varmistui. Sydänsurujen saanti meinaan.

En minä haluaisi nyt pilata tätä kahta viikkoa sillä, että olen täysin anteeksiantamaton etenkin kun Puppy tuskin pyytää anteeksi, kun ei ole syytä. Enkä antaisi anteeksi, vaikka pyytäisikin. Kun ei ole edes anteeksiannettavaa. Paitsi tahaton loukkaaminen. Mikä on anteeksiantamatonta. Ainakin tällä hetkellä kun vitustuskäyrä hemmetinmoisissa lukemissa.

Mutta ehkä voisin kaksi viikkoa olla kiva ja ymmärtäväinen ja nauttia kevätromanssistani täysin rinnoin.