Vanhuksen suusta kuulee totuuden. Kai?
Mummini oli nimittäin sanonut äidilleni, että ”Mie olen vähän miettiny, että taitaa meidän Feniistä tulla vanha piika,”

Kiitos mummi. Olen vasta 20-vuotias ja noitain suvun jäsen näkee jo tulevaisuuteni selvästi. Olenko näin ennalta-arvattava? Toivoa on, vai olenko toivoton?

Syytkin mummilla ovat selvillä. Olen hänen mukaansa lapsesta asti tykännyt ja vaatinut olla yksin, joten miehelle tulisi hankala elämä. Äitini kertoi, että olen harkinnut kissan ottamista city-asuntooni ja siihen mummi hihkaisi ”Varma merkki!”

Olenko minä entisajan vanhapiika, eli nykyajan ikisinkku? Pinster vai single? Kolmikymppiseksi taidan olla sinkku, sitten muutun vanhaksi piiaksi ja sellaisena pysyn hamaan hautaani asti. Miksi en vaivu epätoivoon? Ehkä se tulevaisuus ei kuulosta ollenkaan pahalta.
Haluanko hellimistä ja romanttista rakkautta elämääni?
Kyllä.
Haluanko vakavan parisuhteen miehen kanssa?
Kyllä.
Tarvitsenko sitä?
En.

Lopuksi mummi piti dramaattisen tauon ja totesi äidilleni: ”Hyvä vain jos jää. Helpommaksi tulee elämä.”

Oikea asenne! Ikisinkkuus on siis periytyvä elämänasenne. Mummini on tosin ollut iät ja ajat naimisissa pappani kanssa, mutta hänkin varmaan sinkkuna heiluisi jos olisi toiseen aikaan elänyt. Äitinikään ei ole mikään sosiaalinen perhonen ja pärjäisi ilman miestä, vaikkakin hänen miesystävänsä meillä majaileekin tällä hetkellä. Tätini on sinkkutäti. Nuorempana hän on seurustellut paljon ja hänellä on ollut vuosia kestäneitä suhteita mutta nyt, keski-iässä, hän elää vapaudessa.

Kerroin Puppylle tästä. Puppyn mielestä mummini on väärässä. ”Hyvä vain jäädä vanhaksi piiaksi” on hänen mukaan väärä asenne. Ihminen on näes sosiaalinen eläin ja minun pitää laskea rimaani.

Niin. Sinkkuushan tarkoittaa sitä, ettei ihmisellä ole minkäänlaisia ihmissuhteita. Itseasiassa uskallan epäillä, että sinkuilla on laajempi ihmissuhdeverkosto kuin vakiintuneilla perheenäideillä. Poikkeuksia on ja on erilaisia sinkkuja ja erilaisia perheäitejä, mutta kuitenkin sinkuilla on aikaa useammalle ihmisille ja lapsettomilla sinkuilla ei ole ketään, joka olisi heitä itseään tärkeämpiä. Ah.

Jos minun pitäisi valita, elänkö hyvässä suhteessa itseni kanssa vai huonossa suhteessa miehen kanssa, niin valinta ei ole vaikea. Suhteeni itseeni on kokoajan parempi ja itsearvostukseni on noussut huomattavasti viime aikoina. Tätä suhdetta minä arvostan. Tämä on se suhde, jota minä aion vaalia ikuisuuteen. Olen ainoa ihminen, jonka kanssa minun on pakko elää ikuisesti, miksi siis vaarantaisin tätä suhdetta siksi, etten halua olla yksin? Minähän pärjään hienosti yksin, miksi siis vaarantaisin mielenterveyteni sellaisella ihmisellä, joka ei ole juuri sopiva?

 

Onko minun tyydyttävä tyydyttävään jos silmiini ei heti osu erinomaista?

Ei tosiaankaan ole. Jos hyvä mies tulee vastaan, voin mielelläni jakaa elämäni ja kiikkustuolini hänen kanssaan, mutta jos vastaani sattuu vain Herra Äksiä ja kontulaisia niin toivottavasti en jää sellaiseen suhteeseen enää makaamaan. Toivon todella, että olen oppinut järkyttävästä vuodesta marraskuu 07 – marraskuu 08 jotain tähdellistä, enkä koskaan enää milloinkaan ole niin epäitsekäs, että kestäisin huonoa kohtelua vain siksi, etten osaa helliä itse itseäni.

Ehkä en mene koskaan naimisiin. Ehkä en mene koskaan kihloihin. So what?
Todennäköisesti joskus vielä seurustelen ja vielä todennäköisemmin saan kokea tulevaisuudessa miehen läheisyyttä. Sillä pärjään mainiosti.

 

Tällä hetkellä elän nuoruusvuosieni onnellisinta aikaa. Enkä edes seurustele!

Fenii – yksin, vaan ei yksinäinen.