Ihme kyllä minulla ei ole tehnyt YHTÄÄN mieli suklaata viikkoon. Ei siis kertaakaan ole käynyt edes mielessä. Olenkos hieman ylpeä itsestäni? Todellakin.

Lisäksi olen laihtunut melkein kaksi kiloa! Aa'a. Joulunesteet ja turvotukset ovat poistuneet minusta ja nyt voin kunnolla keskittyä rasvan polttamiseen, jotta olen killerikunnossa jos/kun Mörri saapuu paikkakunnalle tai kohtaan Vuoden 2009 Poikaystäväni.

Viimeksi seurustelin siis helmikuussa 2007. Herra Hiiren kanssa, joka siis vaihtoi minut lennosta kersantti karoliinaan. Alan pikkuhiljaa päästä yli katkeruudestani.

Mitä minulle on tapahtunut? Eilenkin ostin karkkipussin tämän päivän leffailua varten. (Mennään Sadun kanssa katsomaan Houkutus <3) ja en ole himoinnut siitä karkkeja YHTÄÄN.

Olenko lyönyt pääni? Olenko onnellinen? Olenko vihdoin tasapainoinen?

Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tämä Mission Impossible saattaa onnistua, ainakin niiltä osin missä lupasin tehdä honkapölkystä tiimalasin. Täytynee pysyä tiukkana herkkujen suhteen, ettei tule täydellistä sortumista.

Enää 20 päivää jäljellä suklaatonta tammikuutta. I can do it! Tänään pitkästä aikaa myös laittaudun siedettävän näköiseksi naamaltani. Osaankohan enää meikata kun edellisen kerran sitä harrastin tapaninpäivänä ja ennen sitä marraskuussa?

Oi, saisinpa tänään iskettyä jonkun ihanan vampyyripojan tai ihmissuden. Mielellään ihmissuden, koska ne on hillittömän lihaksikkaita ja isokokoisia.
Huomenna kerron, oliko leffa läheskään yhtä sykähdyttävä kuin kirjasarja.