Minusta tulee surkea mummo.

 

Yritin eilen leipoa.
Tiedättehän jo, että muffinssien kanssa olen lyömätön huippunero. Muffinssini ovat aina suuria, kuohkeita ja räjähtäneitä mutta ennen kaikkea maukkaita. Ikävä kyllä samoin ei käy keksien kanssa.
Hirveällä tohinalla tein keksitaikinaa. Reseptissä sanottiin ”Sekoita ainekset nopeasti” ja minähän sekoitin. Itseasiassa jäsensin kaikki tarvittavat ainekset omiin pikkukippoihinsa, joita sitten kaksin käsin kaatelin hirveällä vauhdilla kulhoon ja vatkasin niitä vielä samalla ruokalusikalla.

Taikinaa plätkittiin sitten pellille ja uuniin. Kymmenen minuutin kuluttua keksit uunista ja TATTADATAATADAA! Maailman pehmeimmät, löysimmät ja kuitenkin palaneimmat keksit tuijottivat minua takaisin. Kaiken tämän lisäksi maku oli suoraan sanottuna kammottava. Tuskan hiki otsalla ja mutristunein huulin nakkasin keksit ulos huimaan kahden asteen pakkaseen yöksi kovettumaan. Eivätkä edes kovettuneet!

Haistakaapa kukkanen.

En kuitenkaan antanut tämän episodin masentaa minua. Rohkeasti kaivelin äidin kaappeja josko löytäisin saman muffinssiohjeen mikä itselläni on. En löytänyt mutta sehän ei ole este. Koska olen syntyjäni muffinssijumalatar niin varmasti onnistuisin myös jollain toisella reseptillä. Muffinssit uuniin ja ihastellen katsoin kuinka ne kohosivat, kohosivat ja kohosivat. Kuin pienet mamman sienet. Tuitui. Otin ne sitten pois uunista hymyillen leveästi ja PLÄTS! Kymmenen muffinssia kahdestatoista lösähtivät keskeltä. Aivan kuin näkymättömät seksihullut poikamiehet olisivat käyneet tökkäisemässä niitä. Surullista. Lisäksi muffinssitkin jäivät hieman raaoiksi, joten pistin ne vielä hetkeksi uuniin jonka jälkeen muffinssit olivat sisältä raakoja ja päältä palaneita. Ja vasta tänään minulle kerrottiin, että uunimme lämpenee aina 50astetta liian kuumalle.