Minulla ei ole mitään kerrottavaa.

Tein muffinsseja. Miehistä ei kuulu mitään. Puppy linkitti minulle videon, jossa oli maailman nopein räppäri kunnes yhtäkkiä kamala monsterihirviö huutaa AAAIAIAUUAUAUAAARAHJATAHAAAAAAAAAAAAAAAAA! Ja sain kauhean sydärin, aloin itkeä ja luonnollisesti suutuin Puppylle. Se mies ei tosiaankaan ymmärrä, että kun sanon etten kestä kauhuleffoja enka CSI:ta, NSIC:ta, NYPD:ta tai Aavekuiskaajaa niin en myöskään kestä säikyttely videoita. Hän ei ole enää kaverini. Käskin hänen tiputtaa puntin päähänsä kun menee seuraavan kerran salille tai tukehtua penkkipunnerruksiin. Damn olen paha suustani.

Naapurin kissa yrittää muuttaa meille. Minäkin haluan hänet tänne. En vaan tiedä miten se onnistuisi. Täytynee toivoa, että niiden entiset omistajat haluavat luopua siitä kun se kuitenkin on aina meidän ikkunalaudoilla tuijottamassa sisälle ja jos sen vie naapurin pihaan se seuraa perässä.

Olen tunnetusti vastustamaton eläinten mielestä. Siat on tosin poikkeus.

Myh. Menen takaisin lihomaan ->

Voisi tehdä lisää ääneen höpöttely-videoita kun tuntuu ettei koskaan jaksa kirjoittaa (muka). Ehkä kerron jotain joululahjoistani. Mahdollisesti, mahdollisesti!

Hyvää joulun odotusta! Kohta se on!