Vietämme Sadun kanssa siis pikkujoulut ensi keskiviikkona kahden kesken ja kärvistelemme herkkulakossa siihen asti. Ajattelin tehdä herkkusuperöklömakeasuklaamuffinsseja sinne ja nyt minulla on ainekset kasassa. Nyt nämä ainekset huutelevat koko ajan kaapeissaan "haluamme olla muhvineja!"
Yritä siinä sitten ottaa rennosti!

Mutta miksi tämä päivä oli huono päivä?
Kaikki alkoi siitä kun heräsin kahta tuntia aiemmin kuin olin ajatellut. Seitsemältä siis kömysin ylös, vääntäydyin vessaan ja siitä uudelle, hienolle digitaaliselle puntarilleni. Painoin kilon vähemmän kuin aloitettuani "Lahja per kilo"-operaationi, jossa siis palkitsen itseni aina jollain kivalla kun olen hoikistunut kilon. Huusin jee ja potkaisin varpaani kynnykseen.

Puhelimeni sammui, eikä suostunut käynnistymään uudelleen. Vanha puhelin, joka ei kesällä toiminut toimii nyt moitteemmasti. Exien kierrätys sopii siis myös kapuloihin.

"Haluamme olla muhvineja!"

Seuraavaksi aloitin siivoamisen, mikä sujui tällä kertaa ilman ongelmia, paitsi että sain huomata, että pallotuolini yksi osanen on mennyt rikki. Jo siis oli aikakin laihduttaa hieman. Seuraava missio oli saada lyhty roikkumaan parvekkeen katosta. Kiikuin huteralle tuolille, ränkläsin ketjujen kanssa ja melkein tipahdin pihakuuseen.

"Haluamme olla muhvineja!"

Poltin sormeni ruokaa laittaessa, poltin lohimedaljongin ja tiputin nuudeleista puolet lattialle. Söin greippiä, ja greippimehua räiskähti silmään. Koristelin kämppääni jouluksi ja se näyttää ihan kamalalta. Pian oli aika lähteä kaupungille ostamaan jotain kivaa, joka saisi tällä kertaa olla meikkituote. Sen vuoksi lähdin siis aivan ilman meikkiä liikenteeseen.

Ennen meikkikauppaa oli pakko käydä kokeilemassa ihania H&M:n housuja kokoa 38 ja paitaa kokoa 36. Ne mahtuivat päälle, mutta näytin joka tapauksessa koolta 40. Etenkin takaapäin. Syytin peilejä ja nuudeleita, jotka olivat asettuneet selkämakkaroihini. Poistuin kaupasta odottelemaan seuraava miinus kiloa.

"Haluamme olla muhvineja!"

Meikkikaupassa kokeilin meikkivoidetta leukaani ja ripsiväriä toiseen silmääni. Unohdin maskeerata toisen silmäni, sillä huomasin paljon mainostetun huulipunan, johon tartuin ja ostin. Kauppakeskuksen vessassa sivelin sitä huuliini vain huomatakseni, että se ei ehkä näytä hyvältä ilman kunnon meikkipohjaa.

Soitin Sadulle ja kysyin mitä aineksia muffinsseihin tarvitaan. Hän kertoi ja sen perusteella painuin K-Kauppaan ostamaan soijamaitoa ja kananmunia. Soijamaitoa oli jäljellä vain iso purkki, joten jouduin ostamaan sen. Kananmunien kohdalla mietin kauan aikaa ottaisinko neljän vai kuuden munan pakkauksen. Siinä sormi suussa ja kananmunapaketti toisessa kädessä yliopiston komistus Hakkapeliitta (jonka aioin iskeä) käveli paikalle, tervehti ja jatkoi matkaansa kohti jogurttihyllykkyä... Mutta ei yksin. Hänen mukanaan oli 160cm pitkä ja 45kg painava ruskeasilmäinen blondi vaaleanpunaisessa toppatakissaan ja tiukat farkut peittivät hänen puolet-feniin-persuksesta-takapuoltaan.

"Haluamme olla muhvineja!"

Lähd
in masentuneena kävelemään kohden kämppääni muffinsin kuvat silmissä. Tienylikulkusillan-minkä-lie kohdalla perääni ilmestyi kävelykadun levyinen tienkunnossapitovehje-mikä-lie. Siinä sitä sitten pohdittiin, että hyppäisikö kenties ruuhka-aikaan valtatielle VAI sillalta alas.

"Haluamme olla muhvineja!"


TURPA KIINNI!

"Haluamme olla muhvineja!"

Ääää... Miksi minua rangaistaan?!