Ah.

Puppyn jälkeinen angstaava masennus on vihdoin takana päin ja nyt voin rauhassa keskittyä sättimään vallatonta tunne-elämääni ja sen kyvyttömyyteen pitää tilannetta hallinnassa.
Olen itseasiassa todella ylpeä itsestäni kun lopetin hommat Puppyn kanssa heti kun huomasin, että tunteeni valahtivat kaveruudesta kaipaukseen. Tein sen samana päivänä! Olin ajatellut kertoa asiasta kasvotusten, mutta mikään ei ole nolompaa kuin sanoa kyyneleet silmissä "muttakumäätykkäänsusta". Tsiisus! Tämän vuoksi julistin tunteeni aikuismaisesti tekstiviestillä ja itkin vasta myöhemmin. Itkin oikeastaan aika vähän. Pääasiassa itkin sitä, kun miesmakuni on täysin sopimaton ja miesten naismaku on liian samanlainen siinä samalla kun minä olen liian erilainen.

Koskahan pääsen yli tästä "liian erilainen"-ahdistuksestani?

Olen myös ymmärtämään, että erilaisuudessa ei ole mitään pahaa. Itseasiassa on siistiä olla liian erilainen 99% miesväestölle. Sehän tekee minusta ainutlaatuisen uniikki-naisen, jonka saa vain äärimmäisen sopiva ja omalaatuinen mies. Mies, joka on liian erilainen kaikille muille kelpaa minulle. Tilanteeni ei ole ollenkaan paha. Olenhan aina haaveillut älykkäästä miehestä!

Eräs pitää blogia nimeltä "älä osta mitään – vuosi".
Minä voisin vaihtaa blogini nimeksi "älä pane ketään – vuosi"
Päätin tehdä siveyslupauksen ja tästä lähin säästän itseäni parisuhteeseen. Ihan oikeasti. Paitsi jos minulle tulee mahdollisuus testata Puppy ilman tunteita. Toivottavasti pystyn siihen pian, jotta siveä vuoteni (tai parisuhdehistoriani tuntien siveä vuosikymmeneni) pääsee alkamaan.
Taidanpa kellistää Puppyn tällä viikolla.
En minä olekaan ihastunut häneen, muistin väärin. Vielä on aikaa tunteettomalle kiksautukselle ja kohteekseni valitsen liian samanlaisen miehen!

Hobitin pitäisi tuoda ne SAAMARIN kauan sitten kadoksissa olleet Tieteen kuvalehdet tällä viikolla. Voisin kiksauttaa häntäkin, mutta jostain syystä tunnen suurempaa vetoa eläimiin kuin puoli-ihmisiin. Olenhan rohkeasti erilainen nuori. (Joojoo, kohta lopetan erilaisuudesta jauhamisen.)

Lisäksi pidän Puppystä ihmisenä paljon enemmän kuin Hobitista. Hobitin kohdalla pistin pisteen liian myöhään, ja sen vuoksi toukokuussa iskenyt ihastuminen laantui vasta syyskuussa. Hobitti kohteli minua erittäin huonosti ja välinpitämättömästi ja koska nautin suunnattoman paljon henkisistä S/M-leikeistä niin rakkauden liekkini saivat vain bensaa vastaamatta jääneistä keskustelunaloituksista.

Täytynee vihjaista Puppylle, että hän pääsee minusta nopeammin eroon jos alkaa kohdella minua hyvin, tuo kukkia ja suklaata, laulaa serenadin ja raahaa sen kuun valaisemaan huonettani aurinkoenergialla. Mikään ei ole puistattavampaa kuin romanttinen ja aidosti välittävä mies. Kuka sellaisen edes haluaa?

Ah.

Tajusin juuri, että Puppyn ja minun suhde ei edes toimisi. En missään välissä ole edes halunnut seurustella hänen kanssaan mutta tunteet ei pahemmin halusta välitä.
Totta puhuakseni Puppy ja minä olemme liian erilaisia. Yllättävää, eikö?

Ikävää. Tai sitten ei.

Sinkkuna on paljon helpompaa. Ja kivempaa. Baarissa pelasin julmaa silmäpeliä varatun exän ja varatun entisen ihastukseni kanssa. Sairasta, mutta minua innostaa suunnattomasti, että minua haluaa miehet, jotka eivät koskaan enää voi minua saada. Edes halutessaan. Varattuihin ei näes kosketa ja jos minä tykkään koiranpennuista niin en edes hiiskittäisi hiirtä tai mussuttaisi muusikkoa.

PMMP - Onko sittenkään hyvä näin

Kaikki hyvin on,
en ole erityisen onneton.
Joskus hetkittäin
mietin, onko sittenkään hyvä näin.

Pelkään sitä päivää,
kun sä kerrot löytäneesi viimein jonkun;
en aio hajottaa sun takiasi
tätä rakennelmaa.

Sillä mielessäni leikin:
jo tänäänkö lähtisin?
Näin sut liian myöhään.

Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää
miltä tuntuisi,
jos pitelisit mua lujasti.
Saisin viipymään
kätesi kädelläni pidempään.
Hän kysyy: "Mitä mietit nyt?
Oot pitkään itseksesi hymyillyt."
Vastaan: "En mitään!"
Kasvot kiveä, mutta sydän hyppää.

Joku päivä, kun roskat vien,
kävelen pois saman tien.
Näin sut liian myöhään.
Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää.

Kun tänään lapset mä tarhaan vien,
mietin, että lähdenkin saman tien.
Näin sut liian myöhään.