AAA!
Teinpä "ihastuttavan" löydöksen kropastani kun istuuduin tähän penkille ja hinkautin itseni perus bloggailu-asentooni (joka on kieltämättä hieman epäinhimillinen.) Tuskallinen kipu levisi pakarastani läpi kehoni ja pakkohan kivun lähde oli tutkia. Minulla on elämääkin suurempi finni. TAKAMUKSESSANI. No, eipä ainakaan tarvi käyttää suuria määriä peitepuikkoa, mutta eikä selkä olisi riittänyt?

Se niistä henkilökohtaisuuksista.

****

Kävin eilen baarissa ystäväni ja hänen ystävänsä kanssa. Pukeuduin punamustavalkoiseen toppiin, punamustavalkoiseen kynähameeseen ja valkoisiin kenkiini, joissa on kymmenen sentin korot. Näytin omasta mielestäni oikein siedettävältä ja naiselliselta, etenkin kuin (toivottavasti) urheilun kasvattama takapuoleni oli edukseen kynähamosessa. Ikävä kyllä sukkahousuni olivat vanhat ja kimmoisuutensa menettäneet, joten ne valuivat koko ajan alaspäin samalla kuin hame nousi ylöspäin, joten hetkittäin jouduin suorittamaan äärimmäisen seksikkäitä ja kiehnääviä tanssiliikkeitä, joissa käteni vaeltelivat levottomasti ympäri kehoani. Hameessa oli aika suuri halkio takana, joka noustessaan paljasteli hieman liikaa (toivottavasti) treenattua takamustani (jossa on finni)

Ei aikaakaan kunnes päkiäni olivat tulessa sekä mieleni turhautunu ongelmasukkahousujen vuoksi ja tanssini menetti eloisuutensa ja lähinnä keskityin heilumaan suurinpiirtein rytmissä. Puppy ei aikonut baariin tulla ja ympärilleni katsellessani en huomannut ainuttakaan miestä, jolle tanssia tai naista, jonka tehdä kateelliseksi. *huokaus* Kyseisellä hetkellä baarin miestarjonta koostui keski-ikäisistä turisteista ja parista humalaisesta hip'n'hopparista.

Pian huomasin lauman uusia ihmisiä saapuvan sisälle ja siinä mukana pienikokoisen miehen, joka oli pukeutunut tyylikkäästi ja jonka pienet kasvot muistuttivat erehdyttävästi jotakuta tuntemaani. Ajattelin, että kyseessä EHKÄ on Hobitti, joten minun on parempi pistää hameeni liikkumaan, sillä en tosiaankaan halua vaikuttaa tylsältä, ujolta enkä hiljaiselta absolutistilta. Kivennäisveden voimalla ja Spice Girlsin innostamana kiristin tahtiani niin paljon kuin 10sentin koroilla voi samalla vilkuilen, onko kyseessä Hobitti vai ei. Pian huomasin tämän pienen miehen vilkuilevan suuntaani (itse en missään vaiheessa tuijottanut häntä, lähinnä vilkaisin samalla kun heilauttelin vaaleita kutrejani vertikaalisessa suunnassa)
No, ainakin olin kiinnittänyt ehkä-Hobitin huomion itseeni. Huomasin ajattelevani, ettei kyseinen mies VOI olla minun kesähobittini, sillä tämä näytti paremmalta.

Pian menimme liikuskelemaan baarissa ja palasimme istumaan tanssilattian lähelle, jolloin kohtasin Hobitin katseen ja jouduin toteamaan, että kyseessä oli Hobitti. Hän hymyili ja tervehti ja uusien kenkien voimalla keräsin lumovoimani, pyörähdin kevyesti baarituolilla ympäri ja astelin (toivottavasti) upean asukokonaisuuteni kanssa Hobitin luokse jutustelemaan.

Kävi ilmi, ettei hän ole vieläkään maksanut minulle, hän on löytänyt varastetun pyöränsä, hänen tilillään on 100euroa ja opintolaina tulee loppukuusta, hän haluaisi antaa minulle lehtiä, koska yksinhuoltajana on rankkaa ja lisäksi että minun puheissani on selityksen makua. FINE. Hobitti siis mahdollisesti käy tuomassa lehdet tässä kohta, ajattelin antaa hänelle reilusti nyt tilaa ja aikaa ja jos marraskuuhun mennessä ei mitään ilmesty niin lähetän Mustat ratsastajat matkaan.

Että sellaista tänä sunnuntaina.