Jos joku haluaa ampua ihmisiä, hän ampuu. Se, että aseista tehtäisiin hankalammin saatavia ei estä ketään saamasta niitä. Suomen hallitus voisi mennä itseensä ja miettiä tekijää, ei tekotapaa. Aselain muutokset eivät näitä tragedioita estä, mutta muutokset tekijöissä estäisivät.
Olkaa niin ystävällisiä, puhukaa keskenänne, keskustelkaa, älkää syrjikö, älkää kiusatko. Hymyilkää muille, olkaa kohteliaita, pitäkää huolta ja kertokaa huolenne. Lisäksi syytäkää hirveät määrät rahaa lasten ja nuorten mielenterveyshoitoon.

Lisäksi muuttakaa koulujärjestelmämme entiselleen. 90-luvulla tehty muutos ei tuonut muuta hyvää kuin sen, että pärjäämme hyvin PISA-tutkimuksissa. Mitä iloa älykkyydestä on, jos vuodein välein jossain ammuskellaan tai että Suomessa koulu- ja työpaikkakiusaaminen on pahinta koko Euroopassa?

Muuttakaa samalla koko yhteiskuntaa. Kilpailua, kaupallisuutta, yksilöllisyyttä ja valtaa. Ihanaa, eikö? Miten olisi yhteisöllisyys, oikeudenmukaisuus ja ennen kaikkea pohjoinen hyvinvointivaltio? Ei me enää asuta pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Me asutaan aika pahoinvoivassa yhteiskunnassa, jossa riehuu kapitalistinen meininki.

Miten olisi poliitikot, jotka tekisivät enemmän ja puhuisivat vähemmän? Tai poliitikot, joilla on ymmärrystä ihmisiä ja ihmisluontoa kohtaan? Ho. Poliitikot sanovat, että vanhempien pitää viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Ja nämä samaiset poliitikot veivät vanhemmilta mahdollisuuden viettää aikaa lastensa kanssa. Hah.

Ilkeää meininkiä.

TEHKÄÄ JOTAIN. Älkää vain puhuko siitä, mitä PITÄISI tehdä.

Ja äänestäkää ja miettikää tarkasti ketä äänestätte. Älkää ainakaan nykyisiä, sillä niistä näköjään turhan moni tietää mitä tekee, muttei ymmärrä mitä tekee.