Tänään oli sitten yliopiston avajaisbileet ja pakkohan sinne oli lähteä metsästämään akateemista viikinkiä.

Pukeuduin liian pieneen liiviin ja liian pieniin shortseihin, mutta koska alle laitoin Seppälän SuperPushUpit, joita olen aiemminkin kehunut, niin kukaan ei huomannut makkara-nakkikuoressa-ilmiötä. Itseasiassa Fake-B-kuppini toimivat ilmiömäisen hyvin ja hangon keksinä kävelin portaita ylös yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan paikallisessa juhlapaikassa.

Hobitti törmäsi minuun ihmisvilinässä ja tervehti, johon vastasin viileästi "hei" (lue: virnistin typerästi ja silmät sädehtien). Päättelin moisesta reaktiosta sen, etten ole päässyt yli miniatyyrisyndroomastani ja aloin tuijotella kaksi metristä järjestyksenvalvojaa ihan vaan kompensaation vuoksi. Järjestyksenvalvoja ei huomannut minua, koska olin liian viaton.

Cover-bändin keikalla hengailin parvella ja sain rauhassa katsella kuinka Hobitti tuijotteli ja lähenteli sadoittain kauniita, pieniä brunetteja. Vaalea amatsonimakkara oli suruinen. Onneksi tajusin lähteä tallustamaan kohti baaritiskiä kesken keikan, sillä minä näin (ihan oikeasti) Andreas Thorkildsenin suomalaisversion, joka hengaili baaritiskillä oikeustieteellisissä haalareissa! Siinä minä sitten ujohkon suloisesti vilkaisin (lue: mulkaisin) häntä ja sen katseen jälkeen hän ei enää päätä suuntaani kääntänyt. Tämä kohtaaminen valoi kuitenkin uskoa siihen, että Suomestakin löytyy älykkäitä atleetteja. Paitsi jos Andreas-kakkonen oli norjalainen.

Aiemmin päivällä treffipalvelu Irc-Galleriassa tutustuin paikkakunnalle juuri saapuneeseen opettajan alkuun ja hänelle neuvoin ystävällisesti että mitkä bussit kulkevat mihinkin päin. Hän sanoi tulevansa myös avajaisiin, mutten uskonut että kohtaisimme, sillä minua ei omasta mielestäni voi tunnistaa galleriakuvistani. Toisin kävi, sillä lähtöhetkellä joku koputti minua olkapäähän ja suloisesti hymyilevä 175cm ja 60kg mies kutsui minua gallerianimelläni ja olin myyty.

Kääpiöiden ruhtinas oli saapunut!

Itseasiassa tämä kääpiö saattaa mahdollisesti olla isompi miltä näyttää. Ainakin hän on Hobittia isompi, mutta koska myös Gimli on Frodoa isompi, niin hän nyt saa luvan olla Kääpiö. Juttelimme niitä näitä ja hän sanoi pyöräilevänsä kotiin (oli muuten aika heilahteleva kääpiö) ja minä kauhuissani nyt rukoilen hänen puolestaan. Rukoilen myös sen puolesta, että hän ottaa minuun yhteyttä ihanitte tässä joku päivä.

Wihii!

Ps. Keväinen ihastukseni Vaalea Hakkapeliitta tuli myös juttelemaan minulle, mutta oli patviintunut ja koska olen äärimmäisen pinnallinen Amatsonimakkara, niin en hypännyt riemusta kattoon 7sentin koroillani.