Ok.
Olen nostattanut omaa sinkkustatustani kertoilemalla muutamaan otteeseen miksi sinkkuna on vähän helpompaa. Kuitenkin hetkittäin mieleni valtaa epätoivoinen Charlotte, joka kuiskailee "Eikö olisikin mukavaa jos sinulla olisi poikaystävä? Niin moni asia olisi paremmin jos sinulla olisi poikaystävä!"
Minä yksinkertaisesti KIELTÄYDYN ajattelemasta tuolla tavalla. Samaten elämässäni ei tunnu tapahtuvan mitään, joten perustan uuden silloin-tällöin-jatkoa-saavan mietelmäosingon, jossa kerron miksi tietyt asiat joita minulla JO on, ovat parempia kuin mahdollinen poikaystävä.

Aloitan kaikkein rakkaimmasta, eli kissastani.
VAROITUS: Naissovinismia tiedossa, huumori mukaan kun luette, oikeasti pidän miehistä!

1. Sut tahdon vällyihini nukkumaan, ettei sulla olis kylmä enää milloinkaan.
Tai jotenkin vastaavasti eräs suomipop-artisti/yhtye lauleskeli menemään. Ikävä kyllä en muista, että kuka/mikä.
Aiemmin olen jo valittanut siitä kuinka hankala miehen kanssa on nukkua. He rutistelevat, piereskelevät, kuorsaavat, kääntyilevät, valtaavat peiton ja seinänvierustan ja lisäksi majoittuvat mahdottoman vaarallisissa asunnoissa. Kissani taas nukkuu päälläni, kynsii kaulaani, kehrää lujaa, naukuu jos ei pääse peiton alle, valtaa tyynyn, varastaa peiton, tulee vesisateesta suoraan sänkyyn ja suuttuu jos liikun ilman lupaa. Kissan kanssa on NIIN paljon helpompaa nukkua.
Vaikka kissakin pystyy anastamaan itselleen hävyttömän paljon tilaa sängystä (enemmän kuin mummilan hirvikoira, jonka kanssa nukun myös samassa sängyssä) niin kissa kuitenkin tuntuu mukavammalle kuin mies. Miehen kainalossa en jaksa nukkua, mutta kissa kainalossa nukun loistavasti. Kissa on pehmeä, lämmin, karvainen, suloinen, tuhiseva pikkumaminmussukkatuituivauveli. Mies taas on lähinnä MinäTukehdunMeneKauemmasÄläVedäSitäPeittoaHittoTänneTukehtuuhirviö. Ehkä mieheenkin tottuisi, jos sellaisen kanssa pääsisi joskus joka yö nukkumaan (kamala ajatus) mutta vaikka hetkittäin ahdistun suuresti kissani vuoksi, niin en koskaan kuitenkaan pysty kärtyämään sille. Se ei tehoa, olen kokeillut. Nosta kissa pois sängyltä, se tulee takaisin. Ärähdä kissalle, se tulee ärhäkämmin naaman päälle. Älä päästä kissaa peiton alle, se kaivautuu jalkopäästä peiton alle. Miehet taas luovuttavat niin helposti, ettei niiden kanssa viitsi edes yrittää rauhaisaa nukkumista.

2. Minä olen herra sinun Jumalasi, eikä minulta saa mitään puuttua.
Minä olen aika vahvatahtoinen nainen ja tossuni alla on useampi märkä läntti muistuttamasta munattomista ukkeleista. Tarvitsisin rinnalleni sellaisen mieheen, joka tulee viereeni, karjahtaa "WOMAN! I'm gonna take you know" ja kantaa suojaan oksan haaraan. Jostain käsittämättömästä syystä en ole koskaan sellaiseen törmännyt ja hetkittäin epäilen, etten tule törmäämäänkään. En halua mitään alistaja-miestä (Herra X oli ihan tarpeeksi alistava) mutta haluaisin miehen, joka edes tosissaan yrittäisi väittää vastaan ja vaikka joskus jopa päättäisi jotain puolestani. (Lukekaapas muuten Diana Gabaldonin "muukalainen"-kirja. Jamie is The Man)
Mitä kissoihin tulee... Tahdon ruokaa. Hyi en syö tuota, sillä tahdon Gourmettia. Hae sitä. HAE. En syö mitään ennen kuin saan Gourmettia. Sillä aikaa menenkin ulos. Avaa ovi. Tulinkin jo takaisin. OVI AUKI. Jaa, tylsää, liian kuuma. Ulkona paistaa aurinko, menenkin sinne. Ai, miksen muka saa tuoda tätä hiirtä sisälle? Tungenpa sen poskiini, et sinä varmaankaan tajua, että yritän salakuljettaa sitä. Ai, miten niin häntä pilkottaa suustani? OVI AUKI. Tule istumaan sohvalle, haluan tulla syliisi. Tule nyt sohvalle jumalauta. Älä nouse. Perkele paikka. Jahas, saunaankin voisi mennä. OVI AUKI. Minä tulen nyt syliisi kun olet tietokoneella. En siirry. Haluan käveillä näppäimistön yli. Haluan edelleen kävellä näppäimistön yli. Ei auta estely, minä haluan kävellä näppäimistöllä. Piste. No ups. Ei ole minun vika, että kannettavissa sammutusnäppäin on helposti tallottavissa. Haluan ruokaa. KEITTIÖÖN SIITÄ. Ostithan Gourmettia?
Kissat on ihania <3 Niiden kanssa todellakin tuntee itsensä naiseksi ihan vanhojen hyvien aikojen tapaan.

3. Kuunnellaan vaan taivasta, se vaik ei vastaakaan.
Kuinka monesti olenkaan kokeeseen lukiessani selittänyt kissalleni psykoanalyysin periaatteita tai ensimmäisen maailman sodan syttymistä. Kissani on toteuttanut loistavasti "opi nukkuessasi"-tekniikkaa ja todennäköisesti Suomen sivistynein kissa. Samaten kissani tietää kaiken minusta ja miehistä. Useimmiten hän istuu sylissäni kun tekstaan Sadulle angstaavia miestenhaukkimisviestejä ja samalla mumisen ääneen. Muutaman kerran hän saattaa vilkaista minua tietäväisesti ennen kuin tyytyväisenä alkaa kehrätä ja lauhduttaa hermojani.
Joskus saatan yrittää itkeä itseni uneen ja nyyhkytän kissa rinnan päällä. Aikansa hän minua lohduttaa ja pukkii naamallaan kasvoihin, mutta hän myös tietää koska menee liiallisuuksiin ja yksinkertaisesti puraisee minua leuasta.
Yksikään mies ei tee niin! Ei sillä, että kaipaisin miehisiä hampaanjälkiä väkäleukaani, mutta yksikään mies ei ainakaan minun kohdallani ole a) kuunnellut ja lohduttanut b) sanonut OIKEALLA hetkellä, koska menen liiallisuuksiin.
Herra X karjaisi heti alkuunsa, että valitan turhia kouluongelmistani sillä hänen ystävänsä kuolevat narkomaniaan ja minulla ei näin ollen ole mitään todellista ongelmaa. Rekkamies taas jaksoi kuunnella, kuunnella, kuunnella, kuunnella ja sanoi lopuksi: joo.

Miehet ei osaa kuunnella. Ihmiset ei osaa kuunnella. Eläimet osaa. (Huomatkaa, kuinka teen eron miehen ja ihmisen välille)

4. Itsenäinen Suomi-neito = unelmani
Kissa ei kestä huonoa kohtelua, kissa lähtee. Jokaisen naisen pitäisi ottaa oma/naapurin kissa esikuvakseen. Ikävä kyllä 100% koiraihmiset, koirista ei kannata ottaa oppia ennenkuin on ihan  totally in love ja valmis sitoutumaan. Sinkkuvaiheessa koirailu aiheuttaa vain naarmuja sydämeen (paitsi sängyssä jonnekin muualle)
Sinkkuna siis kannattaa olla kissa. Riippumaton, itsenäinen mutta kuitenkin omistautua uskollisesti Sille, Joka Kohtelee Parhaiten. Naisen kannattaa muistaa oma etunsa, etenkin jos on nuori nainen kyseessä (15-25-vuotias) silloin on silmät sinisimmillään ja kokemattomuus huipussaan. Tutkimuksen mukaan ihminen on aikuinen vasta 30-vuotiaana, niin silloin voi alkaa ajatella jo muitakin. Ennen sitoutumista ja lapsia, itsenäisenä naisena, ei kannata elää omaa elämäänsä muiden vuoksi ja muita varten. Ei kissatkaan elä. Minun kissani todennäköisesti rakastaa minua eniten, kuten minä myös häntä, muttei hän todellakaan elä minua varten vaan olettaa minun elävän häntä varten. Ihailtava asenne, täytyy myöntää.
Miehet eivät ehkä kestä täysin kissamaisia naisia (sanovat heitä lehmiksi, yllättävää kyllä) mutta jos mies TODELLA haluaa jonkun tietyn naisen niin se mies kyllä kestää kissamaisen koettelun ja tyytyy odottamaan koira-aikoja.
Mutta eksyinpä aiheesta. Siis ihailen kissojen itsenäisyyttä. Miehet... No, sanottaisiinko, että miehet olettavat olevansa itsenäisiä, mutta useimmiten mies on joko täysin kiinni perheessään/ystävissään/tyttöystävässään/exässään. Ikävä kyllä monet naisetkin ovat (yhdessä opetellaan siitä pois!) Mutta niin... Ihmiset ylipäätänsä ovat uskomattoman riippuvaista väkeä. Tietenkin läheisiään tarvii, mutta pitää se nyt oma elämänsä elää. Kuten kissat.

5. Puhtaus on puoli ruokaa
Ehkä selkein ero kissojen ja koir... ei kun miesten välillä on siisteys. Kissat puhdistautuvat monta kertaa päivässä ja tämän vuoksi niiden ominaishaju on selkeästi miehiä miedompaa. Miehista taas virtaa sankkana sumuverhona se myskinen testoteroni lemahdus, jota vasten on hetkittäin kiva painaa nenänsä ja iiiiiimpata pitkään. Joskus taas tekisi mieli työntää pää ulos ikkunasta ja nukkua siinä.
Kissat taas haisevat vain hiekkalaatikolla tai kun säikähtävät ja erittävät äärimmäisen kamalan hajuista eritettä. Ainakin minun kissani omaa tämän haisunäätämäisen piirteen. En ole muilla törmännyt.
Miehet... Jos he eivät tuoksu/haise omalle itselleen niin sitten ne tuoksuvat Boss:n obsessionille tai muulle vastaavalle pistävän hajuiselle partavedelle. En tykkää hajusteista itse kovin paljon niin lähinnä nyrpistelen tyylikkäästi "miehisille partavesille" (lue: hajuvesille)
Kissat eivät sotke. Kissa käy pissalla ja nätisti peittää jätöksensä. Mies käy pissalla ja jättää kaikki kannet auki, ehkä muistaa vetää pöntön mutta käsiä ei ainakaan pestä. Hyi. Miehet myös jättävät usein vaatteita minne sattuu (taidan itsekin olla aika mies tässä asiassa) ja koska kissat eivät käytä vaatteita, niin niiden sukkia ei löydykään keittiön pöydän alta.

Kaikkien yllämainittujen syiden, ja muutaman muunkin vuoksi, olen tullut siihen tulokseen, että elääkseni Happily Ever After muutan yksin omalle maatilalleni ja hankin n. viisitoista kissaa ja käytän miehiä vain nautinnon saamiseksi. Siinä he ovat hyviä.

Voisin kai joskus kehuakin miehiä? Noh, ehkä alan kirjoittaa miehiä ylistäviä puheita kun alan seurustella... Anteeksi, JOS alan seurustella.

 



Olen katkera nainen, myönnän sen
vaan ehkä joskus löytyy prinssi uskollinen
Joka luokseni laukkaa ratsullaan
ja sylissään kantaa kissaa vaan.