9:05
Pääsinpä takaisin sivistyksen pariin eilen illalla! Olin innoissani vaikka olinkin (ja olen) nuhainen ja yskäinen. Tuli todistettua, että takapihalla riehuminen ei edistä kesäflunssan paranemista. Sopivan hoitokeinon etsiminen jatkuu edelleen.

Äidin kanssa kävimme kaupassa (mamma betalade) ja löysin innostuksekseni maidotonta juustoa, joka on suunnattu kasvissyöjille. Jesh! Nyt se jääkaapissa odottaa pizza-testausta. Minulla on öljyt, jauhot, hiivat. vedet, tonnikalat, sienet, oliivit, sipulit, tomaattipyree ja nyt myös juusto valmiina. Saa nähdä miten käy kun puolen päivän jälkeen alan tappelemaan taikinan ja uunin kanssa. En ole mestarikokki. Osaan tehdä leipää, paistaa munan ja ruskistaa jauhelihan. Siihen se oikeastaan jääkin.

Aamulla heräsin jo ennen seitsemää kun äiti lähti kohti kuntoutusta. Virkeä kuin olin, päätin lähteä autolla kauppaan. Autolla kauppaan KAUPUNGISSA. Isossa, isossa kaupungissa susirajan paremmalla puolella. Huomatkaa jännityselementti.
Ajomatkalla törmäsin melkein kirjaimellisesti kaivinkoneeseen, jonka "kaivimen" alta pääsin sujahtamaan Ford Ka:llani. Se lisäsi jännitystä lisää, etenkin kun kaivinkonetta ajoi hyvännäköinen nuori mies, joka vilkutti iloisesti kun ajoin ohi. Tai sitten hän yritti estää minua ajamasta kaivurin ali. Tiedä häntä.
Ajoin siis lähikauppani eteen kello 07:15 vain huomataksani, että kauppa aukeaa vasta kahdeksalta! Siis daa'a. Meillä pikkukylässä kaikki kaupat aukeaa aamuisin seitsemältä! Eikö kaupungissa kaiken pitäisi olla helpompaa? En halunnut ajaa enää kaivurin alitse, joten etsin tuhannen mutkan kautta tietä vielä lähempään kauppaani nimeltä Siwa-yllättävän-lähellä. No. Eikös vain Yllättävän Lähellä aukea myös yllättävän myöhään. Kiitos.

Menin kämpilleni ja angstasin tietokoneella ja kahdeksalta lähdin viemään tärkeitä papereita kouluuni. Matkalta pois sieltä ajoin koulun lähikauppaan, joka kappas kummaa, olisikin ollut auki myös seitsemältä, mutta olin niin masentunut Siwan vuoksi, etten edes jaksanut käväistä siellä aiemmin. No, mitään pahaa ei ehtinyt tapahtua. Kämpille palasin äärimmäisen nälkäisenä ja uupuneena, sekä nestehukasta kärsineenä, mutta kaupasta hakemani kalkkunaleikkeen ansiosta olen nyt hyvissä voinneissa ja valmis espanjan insentiivi-kurssille. Los Serranos!

16:00
Sydämen asialla jälkeen yritin muka ahkerasti jumppailla, mutta huomasin, ettei se näköjään kannata nuhaisena. Aloin kuulostaa 159kiloiselta mieheltä kiikkumassa Eiffel-torniin jo ensimmäisten viiden minuutin jälkeen. Lohdutin itseäni syömällä puolikkaan vadelmapiirakan ja ajattelin sitten huomenna kokeilla ahkerampaa jumppaamista.
Syöksyin pizzan kimppuun kahden maissa. Kaikki onnistui hyvin kunnes oli aika aloittaa taikinan alustaminen (joka tulee muutes aika äkkiä) mitään ajattelematta tökkäsin molemmat kädet ranteita myöten astiaan ja huomasin pian olevani liisteröitynyt. Aikani veivattuani parhaani mukaan siirsin alien-käteni tiskihanan alla ja valutin siinä samalla puolet taikinasta lavuaariin. Ensi kerralla tiedän pitää toisen käden poissa astiasta.
No, taikina tarttui joka paikkaan ja reseptin vastaisesti tuplasin jauhomäärän. Kaadoin taikinan pöydälle aikomukseni kaulita se mutta huomasin, etten omista kaulinta (enkä hiusharjaa, se hajosi. Näin btw.) Tasoitin taikinan niin paistinpannulla, lidlin kivennäisvesipullolla sekä käsilläni. Sain siitä omasta mielestäni oikein ohuen, mutta epätasaisen.
Päälle pistin siis yhden sipulin (silputtuna tietenkin! Älkää pitäkö minua ihan blondina), tonnikalaa purkillisen, sieniä purkillisen, katkarapuja melkein pussillisen, pilkotun paprikan, vihreitä tomaattitäytteisiä oliiveja, sitä maidotonta superjuustoa (joka maistui hyvälle!) sekä kai jotain, mitä en muista. Niin, tomaattipyreetä.
Pizzasta tuli paksu kuin mitä, se jäi keskeltä raa'aksi, mutta olin nälkäkuoleman partaalla, joten söin sen siitä huolimatta. Tai no en ihan koko pizzaa, osa jää mahdollisesti illaksi. Mahdollisesti. Ajattelen pizzaa ja alan kuolata, sillä se maistui mielenkiintoiselle mutta syötävälle. Tästä on hyvä jatkaa pizza-maisteriksi.