Ihastukseni Hobittia kohtaan on lakannut, en enää haaveile entisestäni, enkä myöskään ole löytänyt uutta kohdetta vaaleanpunaisille päiväunilleni.
Tämäkö on sitten sitä todellista sinkkuelämää? Täydellistä yksinään oleskelua, pelkästään naispuolisia ystäviä tekstiviestikumppaneina ja viikkoja kestävää meikittömyyttä. Ei ole mitään syytä meikata, syödä terveellisesti tai jumpata. Depressiivinen-introvertti luonteeni ainakin nauttii tästä suunnattomasti, mutta pieni maanikko sisälläni hakkaa minua rintakehään ja käskee tehdä maksimikunnon nyrkkeilyosuuden NYT HETI.

Tavallaan tämä on kivaa ja nautinnollista. Kiinnitän huomiota pelkästään itseeni ja en ajattele ketään muita, vaan toimin miten haluan ja syön mitä haluan. Tässä vasta ahdoin kostean laktoosittoman suklaakakun sisälleni. Kokonaan. Puolen tunnin sisällä. Aa'a. Siinä oli jälleen kerran hieno osoitus omasta luonteen lujuudestani. En kuitenkaan tuijottanut järkyttyneenä mahaani ja alkanut laskemaan kaloreita sillä ei minun tarvitse näyttäytyä alasti kenellekään muulle kuin itselleni. Sitä paitsi alan laihduttaa huomenna.

Monet sinkun puhuvat yksinäisyydestä, mutta itse koen tämän enemmänkin yksityisyytenä. Innolla odotan, että ihastun jälleen ja alan hihkua riemusta mutten tunne, että mitään varsinaisesti elämästäni puuttuisi. Paitsi keskittymiskykyä. Ketä oikeastaan 20-vuotias opiskeleva lapseton yksinasuva ahmatti edes tarvitsisi elämäänsä itsensä lisäksi? Millaista sisältöä joku testosteronimöykky elämääni toisi?

Jos täällä asuisi testosteronia, niin hän todennäköisesti istuisi tässä koneella pelaamassa nettipokeria ja minä yrittäisin taikoa meille lohesta ruokaa. Samaten olisin harjannut hiukseni, pessyt hampaani ja piilottanut silmäpussini. Saattaisin hetkittäin tulla halaamaan peliriippuvaista poitsua takaapäin ja suukottaisin häntä niskaan, jolloin hän joko a) hymyilisi autuaasti ja antaisi suukon tai b) parkaisisi tuskasta kun painoi säikähdyksen vuoksi vahingossa FOLD:ia eikä CHECK:iä.

Kaveriltani tuli juuri tekstiviesti. Hän muutti vasta yhteen Hobitin kaiman kanssa (tosin ystäväni Hobitti on tippunut pienenä taikajuomapataan). Hobelix kuulemma kokkaa ja hellii ja se on hyvä se, sillä ystäväni ei talouskoulun jälkeenkään luota omiin kokkaustaitoihinsa. Pieni pisto kävi sydämessäni ja vilkaisin tiskivuorta, jonka joutuisin tiskaamaan yksin. Joutuisin myös lämmittämään tiistaina tehtyä makaronimössöä yhdelle henkilölle ja syömään sen yksin. Onneksi uusin Regina tuli tänään niin saan siitä seuraa. Onko muuten kukaan muu huomannut, että Reginan horoskoopit pitävät pelottavan hyvin paikkansa?

Yksityisyys on kivaa, mutta en malta odottaa uusia miesjuttuja tulevaksi. Olenhan ollut jo melkein kaksi viikkoa Ilman-Ihastustunnetta ja tämä alkaa käydä hermoilleni. En osaa ajatella jos en voi haaveilla kenestäkään muusta kuin Tuomas Holopaisesta. Tenttiin en saa luettua ja muutenkin elämäni ja mietteeni pyörivät sinkkuuden ympärillä enemmän kuin silloin kun jotain säpinää on. Paradoksaalista?

Mitäköhän Hobitille kuuluu?

Halipula :(
1823858.jpg

Ps. Pääsin lukemaan Espanjaa ja pääsin myös yksinlaulutunneille syksyllä. <3 Jei! Lisäksi ilmoittauduin latinalaistanssi-kurssille. I'll be hot before christmas!