Minä sorruin ja kirjoitin Hobitille mesessä, että "Mitä kuuluu?"
Herra oli juuri tullut messengeriin ja odotin tunnin, mutta hän ei vastannut mitään. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Tuskin edes hönkäisi näyttöä kohden. Tuskin edes vaivautui avaamaan ikkunaa. Tuskin mitään.

Nyt hän on poissa. Mesestä siis. Ja kohta hän on poissa minun mesestäni, sillä pyhästi päätin hänet poistaa. Nih.

Se ei edes käy kyttäämässä minua galleriassa. Exieni nykyiset käy, mutta Hobitin  nimimerkkiä ei näy vieraskirjassa. Tosin hän saattaa kytätä minua salaa. Todennäköisesti kyttääkin.
Oikeasti hän on kuolettavan rakastunut minuun, mutta sairastaa jotain eksoottista ja tappavaa tautia, ja haluaa näin ollen säästää sydäntäni. Tämän vuoksi hän ei osoita minkäänlaisia elonmerkkejä minua kohtaan.

Hemmetin hemmetti. Ystäväni (kutsukaamme häntä Saduksi, koska hän näyttää ihan Tuhkimolta) ehdotti, että alkaisimme treenata Voodoota. Loistava keksintö.
Heti huomenna etsin Frodo-nuken ja alan työntää siihen nuppineuloja. Hakaneuloja. Virkkuukoukkuja. Nauloja. Kyniä. Makkaratikkuja. Heinäseipäitä.

Luulis tajuavan miltä tuntuu kun ei huomioida!

Ei kiitos enää kuivan kesän nahkiaisia.