Näin aluksi haluan kertoa, että asennutin tähän sivustoon Google Analytics-systeemin ja saan selville miten ihmiset blogini löytävät. Blogini on tullut vastaan myös seuraavilla hakusanoilla: anaaliseksi, pitkät mulkut, epätoivo
:D Laughing my ass off. Olisin asentanut tämän analyytikon jos olisin tiennyt, että saan siitä näin hyvät naurut.


Ja sitten seuraavaan aiheeseen.

 

Syömisen helppous

 

Pitää syödä hyvin että jaksaa

Yksin syödessä saa syödä niin paljon kuin haluaa ilman, että tarvii edes esittää olevansa täynnä. Minä olen suuri ruokainen nainen. Syön hyvin ja runsaasti, en kammoa kokonaisia pizzoja eikä mega-ateria saa minua säikähtämään. Jo lapsena minut opetettiin (lahjonnan, kiristyksen ja uhkailun voimin) syömään aina lautaseni tyhjäksi ja edelleenkin koen suurta sääliä ja surua niitä pottusia kohtaan, jotka mahaani eivät mahtuneet. Näin tosin tapahtuu todella harvoin, sillä mahaani mahtuu pottusia aika paljon.
Kerran tilasimme Hobitin kanssa pizzat. Hän söi puolikkaan, minä söin kokonaisen. Rekkamiehen kanssa tilasimme kebabit. Hän söi puoliksi, minä söin kokonaan. Aina kun olen käynyt miehen kanssa syömässä, niin se olen minä joka syö ja mies on se, joka leikkii varpusta ja huokailee ähkystä.
Cosmopolitanin mukaan miehistä on kovin viehättävää, ettei nainen näperrä salaattia vaan kykenee syömään ronskeja annoksia. Miehet eivät kuulemma siedä hienostelua.
En allekirjoita tätä väittämää, vaikka kovasti haluaisinkin siihen uskoa. Kokonaisen pizzan/kebabin jälkeen koen oloni lähinnä suureksi ja vaivautuneeksi, eikä miesten lommovatsat ja riutuneet käsivarret helpota oloani. Eloni saattaisi olla hivenen helpompaa Tansaniassa, jossa laihuus edustaa sairautta ja hyvä ruokahalu loistavaa terveyttä. Voisin heittäytyä hedelmällisyyden jumalattareksi ilman sen suurempia tunnon tuskia.

 


Tuleeko herkkusuusta herkkupeppu?

Kokonainen suklaalevy. Kauanko sen syömiseen tarvitaan aikaa? Sanoisin, että vajaat 10 minuuttia. Ennen maitoallergiaani paheeni oli sulattaa suklaalevy mikrossa ja nautiskella puoliksi sulanutta suklaata (koko levy) katsoessani telkkaria. Herra X raahasi suklaalevyjä minulle kerta toisensa jälkeen ja minähän söi ja herra kauhisteli.
Muiden kohdalla en pysty olemaan aivan yhtä huoleton mitä herkutteluun tulee. Joskus katsoessani yhdessä leffaa miehen kanssa meillä on myös yhteiset herkut. Yksi pussi välissämme. Otan yhden makeisen ja pyrin syömään sen mahdollisimman hitaasti. Tämän jälkeen yritän keskittyä leffaan samalla kun sylkirauhaseni villiintyvät ja ajatukseni pyörivät vieressä makaavassa karkkipussissa, jonka suu on kiehtovasti avoinna ja jota kohden ahdistunut käteni haluaisi sujahtaa. Mutta eihän se voi! Minkälaisen kuvan antaisinkaan jos ottaisin karkin, pureskelisin, nielisin, toinen karkki, hauks, mums, klungs, kolmas karkki jne. Minulla ei ole mitään itsehillintää. Yksin herkutellessani herkuttelen herkkuni hekumallisesti hetkessä, mutta miesseurassa (miinus Herra X) pyrin hienotunteisuuteen ja napsin uusia karkkeja sitä mukaan mitä mieskin. Mielellään hitaammin. Sillä herkkusuu ei ole yhtä kuin herkkupeppu.
Herra X:n kanssa meillä ei ollut mitään peiteltävää. Pystyin hyppimään haara-perus-hyppyjä hänen edessään alasti samalla suklaamuffinseja syöden muffini per puoli minuuttia - tahtia. En ole kenenkään toisen miehen kanssa kokenut vastaavaa vapautuneisuutta ja herra X:kin kohdalla aikaa meni n. 2½ vuotta. Sinkkuna minun ei tarvitse esittää itsehillintäistä terveysprinsessaa, mutta jos alkaisin seurustella, joutuisin sinnittelemään vuositolkulla ilman ahmimista. Paitsi voisin ahmia salaa. No se.

 

Mutta possuthan ovat söpöjä!

Pizzaa kääritään haarukkaan. Täytteet valuu, valuu, haarukka lähenee suuta. Täytteet valuu, roikkuu, haarukka koskee suuta. Täytteet tippuu. Housuille. Leveä hymy ja muka-oikeasti-huvittunut-nauru sekä "kevyesti" punehtuneet posket. "Oho, olinpas minä huolimaton! Hehe" Mies nostaa toista kulmakarvaansa ja vetää kuvitellun raksin naamani ylitse.
Muita vaarallisia ruokia ovat hampurilaiset, kebabit, pastat, spagetit, kastikkeet, perunat, marjat, hedelmät (puraisen appelsiinia ja RUISKIS suoraan silmään. Vain minulle voi käydä niin. Silmä on joko omani tai toisen), laatikot, makkarat, vartaat, pihvit, keitot, sopat sekä paistokset.
Toisin sanoen miehen seurassa ei voi syödä turvallisesti. Kaikki ruoka ja juoma ovat ydinaseiden vaarallisuus luokkaa treffi-kulttuurissa. Yksin voi syödä ahmimalla, hotkimalla, ruokaa voi tippua vaatteille ja suun voi pyyhkiä hihan pieleen. Kaverin seurassakaan se ei haittaa, mutta MIEHEN... Ei, ei, ei.
Pahin puutteeni on se, etten osaa käyttää veitseä ja haarukkaa yhtä aikaa. Pitäisikö minun oikeasti pystyä heiluttamaan sekä vasenta että oikeaa kättäni yhtä aikaa eri tahtiin ja kaiken huipuksi saada vasen käteni tähtäämään ruoka suuhuni eikä suupieleeni? Ei onnistu.

Syöminen on yksinään tai kaveriporukalla huomattavasti vapautuneempaa, suotavampaa ja hyväksyvämpää. Kaverin kanssa voin syödä kebabini kokonaan ja sanoa, että tilaakin jäi, mutta jos teen tämän miehen seurassa niin katse muistuttaa lähinnä järkyttynyttä varpusta kanahaukan edessä.

Miksi alkaa parisuhteeseen, jos treffailu ja alkuaikoina joutuu todellakin heittäytymään haukasta kottaraiseksi ja mussuttajasta sivistyneeksi?