Koska kukaan itseään kunnioittava sinkku ei halua myöntää kaipaavansa oikeasti parisuhdetta ja Mr. Darcya niin ajattelin koota tänne (elämäni tylsyyden ja juttuideoiden puutteen innoittamana) syitä minkä vuoksi sinkkuna on hetkittäin helpompaa kuin parisuhteessa. Osa näistä suurista ideoistani on varmaan moneen kertaan kaiveltuja ja esitettyjä, mutta pyrin tuoreeseen lähestymistapaan ja kerron niistä vain silloin kun itse huomaan sellaisen. :)

1. Nukkumisen helppous

Eilen illalla pyörin, vääntelehdin ja kääntelehdin puolentoista hengen sängylläni mitä ihmeellisimpiin asentoihin etsien sitä oikeaa, jonka avulla vaipuisin uneen nanosekunneissa. Samalla hetkellä päähäni pälkähti ajatus siitä, kuinka tämä asennonhaku vaikeutuisi, jos vierelläni makaisi 180senttimetriä tiukkaa lihasta ja ruskettunutta ihoa.

Ensinnäkin: Potkiminen kielletty.
Kissani on tullut siihen tulokseen, että jos haluaa säästyä aivotärähdyksiltä, hänen on parempi tulla kainalooni nukkumaan. Jalkani elävät öisin omaa elämäänsä: joskus tipun kalliolta, joskus juoksen karkuun ja joskus vaan heilun muuten vaan. Aina tällöin potkin, työnnän, nostelen ja sätkin metrisääriäni ympäri sänkyä ja mahdollinen kumppani varmasti häiriintyy. En halua edes tietää kuinka monta mustelmaa muun muassa Hobitti on saanut joutuessaan törmäyskurssille jalkojeni kanssa. Häntä tosin voi säästää se, että me molemmat nukumme oman peittomme alla. Kas, se siitä romantiikasta ja läheisyydestä meidän suhteessamme. Joka muuten loppui. Varmasti. Näin päätin.

Toiseksi: Minun peitto.
Eikö jokainen olekin sitä mieltä, että on kivaa joskus kääriä peitto/tyyny jalkojen väliin? En tiedä mikä siinä on se juttu, mutta itse nukahdan yleensä parhaiten kun olen kietonut jalkani peiton ympärille. Yleensä asento on vielä sellainen, että ylempi jalka on mahdollisimman korkealla koukussa ja alempi suorana/takaviistossa. Asento on ihana, mutta peittoa ja tilaa vievä ja sitä on mahdotonta harrastaa vapautuneesti jos sängyssä on joku toinenkin. Pitää varoa. Liikkua hiljaisesti ja hitaasti. Peiton "kääriminen" on äärimmäisen hankalaa jos joku roikkuu vastakkaisella reunalla. Sitten tuskastutaan ja anastetaan kumppanin tyyny toteamalla, että ilman tyynyä hän ei kuorsaa.

Kolmanneksi: Joskus vaan tuntuu vähän oudommalta.
Olen monesti herännyt ja huomannut, että jalkani ovat aamulla siellä missä pääni oli illalla ja päinvastoin. Mystisesti yön aikana olen pyörähtänyt 180 astetta, enkä usko, että voisin tehdä tätä häiritsemättä nukkumatoveriani. Olen myös aika notkea koparoiltani ja herään hetkittäin niinkin härskissä asennossa, jossa toinen jalkani roikkuu sängyn reunan yli ja toinen on pystyssä seinää vasten. Luoja tietää mistä näen unta noina öinä, mutta olo on aina ihastuttavan raukea.
Mies tuskin innostuisi jos heräisi yöllä siihen kun kahlitsen hänet mahtavan jalkani alle.

Neljänneksi: Aina ei nukuta
Kumppani kuorsaa vieressä ja itse laskee kattolaattoja. Tuttu tunne?
Entäpä silloin kun tämä tunne tulee miehen luona, joka on kirjaimellisesti yksiö vain yhdellä huoneella ja vessalla varustettuna? Jos sytytät valon toiseen päähän huonetta niin koko maailma kirkastuu. Vessaankin meno lukeakseen jotain rauhoittavaa ei aina innosta, sillä opiskelija-asuntojen vessat eivät koskaan ole turhan suuria ja matka sinne on pimeä ja vaarallinen, sillä miehen (hox. miehen) on täytynyt tunkea koko omaisuutensa yhteen huoneeseen vailla sen kummempaa sisustustaitoa. Siinä sitä sitten maataan vieraassa paikassa liikkumatta. Peittoa ei ole mahdollista kääriä rullalle, jalkaa ei voi nostaa seinälle eikä lukemaankaan pääse. Niinä hetkinä toivoisi, ettei sataisikaan vettä ja pääsisi karkaamaan omaan sinkkuboksiinsa, jossa on lupa surffailla netissä ja lukea skottilaista rakkausromaania niin valoisassa huoneessa kuin vain mahdollista.

Viidenneksi: Minä mikään unirätti ole.
Tiedän, tiedän. Onhan se mukavaa ja romanttista kun mies kääräisee käsivarren ympärillesi ja rutistaa. En väitä vastaan. Se on mukavaa ja siinä tulee hyvä ja turvallinen olo, mutta kun en minä vaan voi nukkua sellaisessa asennossa. Herra X:llä oli tapana kietoa niin käsivartensa kuin jalkansakin minun ympärilleni eikä päästää irti. Kehtasi vielä väittää minua aamuisin pesukarhuksi.
Usealla miehellä on myös käsittämätön taito nukahtaa viiden henkäyksen aikana (olen laskenut), minkä jälkeen heidän raajansa alkavat painaa hyvin, hyvin paljon. Jopa Hobitilla. Nukku-Matti taisi tulla lisäpainoksi.
On tutkittu, että miehet haluavat nukkua usein lattian puolella jos sänky on seinää vasten. Tällöin nainen jää turvaan miehen ja sängyn väliin. En tiedä olenko niin pelottava ja mahtava suojelija-amatsoni, mutta kaikki miehet sijoittavat minut nukkumaan lattian puolelle turvaamaan selustansa. Tavallaan se on hyvä, koska aamuvirkkuna pääsen siitä helposti asioilleni mutta yritä siinä sitten varovaisen lempeästi vetäytyä kauemmaksi tipahtamatta lattialle.
Mission impossible.

Kuudenneksi: Kuihtuu se kauneinkin ruusu kun tarpeeksi nukkuu
Kaverini muistutti minua tästä. Kiitos hänelle :D Niin. Vakiintuneessa parisuhteessahan ei ole enää niin paljon väliä sillä miltä näyttää huonoina päivinä, mutta orastavassa parisuhteessa / seksisuhteessa / satunnaissuhteessa sillä todellakin on väliä. Yleensä kun menen tapaamaan miestä, jota en tunne vielä hyvin eikä suhde ole vakaalla pohjalla niin pyrin näyttämään mahdollisimman hyvältä ja viehättävältä naisihmiseltä. Katsomme elokuvia yömyöhään ja päätämme laittaa nukkumaan. Hammasharja, meikinpoistoaine ja ennenkaikkea meikit ja hiusharja loistavat poissaolollaan ja useimmiten painun petiin meikkeineen päivinään. Toisinaan taas ollaan etukäteen sovittu alitajuisesti, että jään yöksi jolloin varustaudun kunnon arsenaalilla. Vessassa tuijotan korostettuja silmiäni ja piilotettuja finnejäni tietäen, että pian mies kokee elämänsä järkytyksen. (Tai toiseksi pahimman. Pahin järkytys tulee siinä, kun hän huomaa ettei push-up-liivien alla olekaan niin paljon tavaraa kuin luulisi.)
Meikit on pesty ja vessan ovea avatessa lausun yläkertaan rukouksen, että mies olisi jo sammuttanut valot. Jos näin ei ole niin pyrin näyttämään iloiselta, peittämään naamani hiuksillani tai syöksymällä suoraan syleiltäväksi ettei hän ehdi nähdä minua kunnolla. Nukkuessa pelkään taas eniten sitä, että joskus kuolaan tyynylle tai vaihtoehtoisesti miehen rintakehälle. Toisaalta taas eräs entiseni kertoi katsoneensa minua puoli tuntia kuin nukuin. Se, jos mikä kuulosti lähinnä psykopaattiselta ahdistelulta, sillä en varmasti tajua vetää leukaa eteenpäin kaksoisleuan peittämiseksi jos olen tiedottamassa tilassa.
No entäpä sitten Ne Päivät? Yksin nukkuessa maailma ei kaadu jos side/tamponi/niiden yhdistelmä pettää mutta entä sitten miehen vieressä? "Herra Jumala! Olin sittenkin neitsyt!"
Niihin päiviin liittyy yleensä myös turvotusta ja se yhdistettynä miehen kietoutuneeseen käsivarteen hankaloittaa nukkumista. On äärimmäisen vaikeaa rentouttaa hengitystä jos vatsaa täytyy vetää sisään ja rintoja ulos. Puhumattakaan, että löytää reisille ja pakaroille edullisen asennon.
Entäpä herääminen? Hiukset pystyssä, naama tuhannen mutturalla kiitos tyynyn/peiton/niiden yhdistelmän (minä kietoudun peittoon hyvin moniselitteisesti hetkittäin) ja silmäpussit. Miehen silmät pyöristyvät järkytyksestä jos en ehdi rynnätä arsenaalini kanssa vessaan ennen hänen havahtumistaan, jotta voisin tehdä Kauniit ja Rohkeat-heräämisen. Toisaalta jos en ole pessyt meikkejä niin pandakarhumainen ilmeeni tuskin myöskään edistää miehen kiintymystä.