Kerronpas jotain itsestäni. En saa tätä pirun kursivointia pois päältä vaikka mitä teen. Mutta no. Pää vinoon ja lukemaan, dudes!

******

Minulla on keskipitkät, blondit, epäsäännöllisen laineikkaat hiukset ja otsatukka, joka usein halkeaa keskeltä kahtia kuin Mooseksen Punainen meri. Silmät minulla on aika epämääräisen väriset, kuitenkin sininen on voitolla. Silmäni ovat aika suuret, mutta sitä on vaikea huomata, sillä omaan tyypillisen suomalaisen raskaat kulmat. Ne saavat minut näyttämään usein kärttyiseltä, sitä en kumminkaan ole. Siis aina. En edes osaa katsoa vihaisesti (näkisitpä äitini)

Minulla on suuri ja mahtava (ja vino) nenä, josta kärsin suuresti teini-iässä. Nykyään hyväksyn sen. Se tasapainottaa tätä ns. ruusunnuppusuutani mukavasti. Minulla on myös väkäleuka, eli siis noita-akkaleuka. Se tulee esille varsinkin silloin, kun hymyilen, siksi en hymyilekään paljon. Minulla on nätti ja pieni korva. Mutta vain yksi. Toinen korvani hirttäytyi napanuoraan n. 20 vuotta sitten ja höröttää edelleen rustottomana. Edes kauneusleikkaus ei sitä pelastanut. Onneksi olen päässyt yli teiniangstistani, en olisi kestänyt kauempaa sitä tällä naamalla. Minulla on myös paksut posket, syntymämerkkiluomi nenänvarressa ja arpi vasemmassa silmäkulmassa muistona 3-vuotiaan supermiesleikeistä.

En ole mikään pikkutyttö. Neuvollassa minut punnittiin aina kahdesti, koska kukaan ei uskonut painoani. Vuosi sitten lääkäri sanoi minulle "et sinä nyt noin paljon voi painaa". Liikunnanopettaja käski minun käyttää kuulantyönnössä myös reisiä, koska "minulla on jotain mistä ottaa". Onneksi olen jääräpää, enkä alkanut anorektikoksi. En minä lihava ole, ehkä jopa hoikka. Vahvalta näytän, mutta salilla nousee penkistä pelkkä tanko. Oikeasti. Minulla on lättäselkä ja pitkät jalat, leveät hartiat ja vinot keskisormet. Jos lihon, niin se näkyy heti jenkkakahvoissa. Minulla on 100% vatsalihakset, jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa. Tai onhan minussa paljon muutakin hyvää, en vaan halua antaa itsestäni liian itserakasta kuvaa.

En minä ole itserakas. Itsekäs paremminkin. Olen äitini ainoa lapsi ja sen huomaa joskus. Ainakin siinä, etten perusta hirveästi sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pidän yksinolosta ja siitä, että olen rohkeasti erilainen. Ainakin joskus. Tai kaikki luulevat, että olen. Rohkeasti en erilainen ole, sillä koko ajan kuitenkin joutuu tappelemaan sen asian kanssa, että ihmisten mielestä olen huono tai vähintäänkin outo. Varsinkin sen suhteen, että olen ollut absolutisti 1-vuotiaasta enkä pelkää sanoa rehellisiä mielipiteitä erinnäisistä nautintoaineista. Miellyttämään en ala. En ketään, paitsi opettajia, koska tykkään isoista numeroista ja haluan olla hyvä kaikessa. Olen stressiherkkä. Pelkään piikkejä aivan liikaa ja se vaikeuttaa elämääni etenkin verikokeissa. Paras ystäväni on Maija. Hän on minun kissani, joka on ainoa elollinen olento, jonka kanssa jaksaisin asua vuosikymmenen samassa talossa. Toisin sanoen: Minusta tulee surkea aviovaimo.

1684880.jpg Fenii is watching you.