Olen parikymppinen naisen alku.
Enpä kerro asuinpaikkaani, enkä nimeäni. Tässä blogissa saattaa näet tulla esille sellaista asiaa, etten halua joutua tunnistetuksi TAI että loukkaan jonkun yksityisyyttä kirjoittamalla heistä.

Olen siis sinkku. Ja kovin ylpeä siitä. Totta kai kaipaan rinnalleni miestä, mutta kun ei oikein kunnollista tahdo tulla vastaan niin huoh. Samapa tuo.

Säätöä on ja tunnetasolla hässäkkää vaikka muille jakaa. Siinä osa syy miksi halusin perustaa tällaisen ihmissuhde-blogin itselleni. Saanpa purettua omia ajatuksiani edes jollekin!

Aloitetaanpa vaikka siitä, että alkuvuonna pääsin lopullisesti eroon Herra X:stä. Hän on se suurin X:ni, joten hän saa kunnian kantaa moista lempinimeä. Emme sopineet yhteen laisinkaan. Hah. HTapasin hänet ensimmäistä kertaa noin kolme vuotta sitten ja vuoden 2007 lähes kokonaan pyhitin hänelle ja oman itsetuntoni romahduttamiselle.
Se siitä akateemisesta älykkyydestä!

Tai no olihan minulla helmikuussa 2007 vajaan kuukauden mittainen suhde Herra Hiiren kanssa. No, hän petti ja jätti ja alkoi seurustella tytön kanssa, jonka kanssa nyt asuu yhdessä.
Tuntuuko muistakin, että kun miehet pääsevät teistä eroon niin ne löytävän Sen Oikean? Tämä Herra X:kin löysi toisen exänsä ja on nyt korviaan myöten rakastunut. Ja Hiiri löysi kesyttäjänsä.
Miehet vissiin minun jälkeen tietävät millaista naista TODELLA haluavat. Hah.

No, kun tästä X:stä päästiin niin minua alkoi piirittää Herra Hobitti. (voitte itse pohtia mistä nimitys tulee) Hän on varsin mukava ja kiltti mies. Viisi vuotta vanhempi, älykäs ja akateeminen ja sosiaalisesti lahjakas. Vastakohta pahoille pojille, joita aiemmin olin kerännyt.
En syttynyt. En ollenkaan.
Kuitenkin tämä Hobitti omistanee jonkunlaisia yliluonnollisia kykyjä, sillä yhtäkkiä huomasin, että olin ihastunut häneen. Ja samaanaikaan hän kai huomasi, etten minä olekaan mitä hän haluaa.
Hän on sitä paitsi minua varmasti n. 10kg kevyempi. Ainakin näytän amatsonilta hobitin rinnalla. Eikö se ole hyvä syy toivoa, ettei mitään suhdetta tulekaan? Eikö?
Tänäänkin itkin kun tapaamisemme ei onnistunut. Tosin selitin itselleni, että itkin koska en löytänyt tulitikkuja ja halusin polttaa tuoksukynttilää. En halua myöntää, että ihan oikeasti olen ihastunut Hobittiin.

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!
Noin kaksi vuotta sitten minulla oli pinnallinen suhde rekkamiehen kanssa. Tässäkin kävi niin, ettei Rekkamies halunnut seurustella, joten emme seurustelleet. Kuitenkin kuukauden päästä hän löysi naisen jonka kanssa muutti yhteen ja erosi tässä alkuvuonna. HAH. Taas sain kunnian olla välipysäkki miehisen bussin reitillä.
Eräänä päivänä myönsin kaverilleni, että helevetti, olen ihastunut Hobittiin ja kymmenen minuutin kuluttua sain tekstiviestin, jossa Rekkamies kertoi kuinka palavasti haluaa tutustua minuun paremmin ja haluaa viedä minut syömään.
Aivan kuin elokuvissa. Totta. Näinkin voi joskus käydä.

Saa nähdä miten käy.

Huonosti todennäköisesti.

Yritän joka merkintään löytää myös ns. teemabiisin, joka kuvastaa fiiliksiäni, joissa kirjoitin.
Vaikka olen kuinka ikisinkku ja onnellinen, niin kuitenkin kaipaan sitä oikeaa... Siksi tsipaleeni tänään on Natasha Bedingfieldin Soulmate

Incompatible, it don't matter though
'cause someone's bound to hear my cry
Speak out if you do
You're not easy to find

Is it possible, Mr. Loveable
Is already in my life?
Right in front of me
Or maybe you're in disguise

Who doesn't long for someone to hold
Who knows how to love you without being told
Somebody tell me why I'm on my own
If there's a soulmate for everyone

Here we are again, circles never end
How do I find the perfect fit
There's enough for everyone
But I'm still waiting in line

Who doesn't long for someone to hold
Who knows how to love you without being told
Somebody tell me why I'm on my own
If there's a soulmate for everyone

If there's a soulmate for everyone

Most relationships seem so transitory
They're all good but not the permanent one

Who doesn't long for someone to hold
Who knows how to love you without being told
Somebody tell me why I'm on my own
If there's a soulmate for everyone