Pahamaineisen opiskelijatalon grillibileissä, joissa molemat olimme pummeina vetämässä ilmasta viinaa ja ruokaa. Mies viinan takia ja minä siksi, koska siellä oli poika, johon olin ihastunut (joka muuten on nykyisen kaveri...). Siitä se ajatus sitten lähti! No ei oikeesti lähtenyt, mutta siellä tavattiin :D

Noora: aawws :D ihanaa sattuman johdatusta :D

hmm, mullapa on ollut vielä pitempi katkos kirjoittelussa :D oikein hävettää, ja asia kun ei ole edes niin että mitään ei olisi tapahtunut, päinvastoin..

tuo oma herra X:ni josta tuolla omassa blogissani olen avautunut on nyt lopullisesti historiaa (tavattiin tylsästi kaverin kautta ja kaverin ansiosta kun meitä koitettiin parittaa)

Herra X:n tilalla on nykyään irlantilainen muusikko/baarimikko. Tavattiin melkein heti aloitettuani kouluni kun lähdin kavereitten kanssa nykyisen kantapaikkani terassille. Irkkupojalla oli vapaata ja oli hengailemassa duunipaikallaan ja tuli juttusille. Oli kuulemma kauempaa katsonut että tuohon tyttöön on pakko tutustua. Vaihdettiin kyllä numerot mutta kumpikaan ei halunnu liian selkeästi tehdä aloitetta mutta päädyttiin kaverin kanssa sitten seuraavana päivänä samaan baariin jossa tämä sitten olikin tällä kertaa töissä.. Kaveri lähti aikaisemmin ja tämä irkkupoika sitten lainasi minulle pyöräänsä halauksen kera että pääsisin turvallisemmin kotiin, seuraavana päivänä palautin pyörän ja kotiin lähtiessäni minulla olikin sitten saattaja mukana, suudeltiin ja sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle. Ja siitä se sitten lähti ihan huomaamattomasti ensin tapailusta ja virran mukana menemisestä jonkinlaiseen parisuhteeseen.

Hoyden: Ah, perinteisyys on kaunista :) Voisi kuvitella, että ns. hitaasti syttyvä suhde kestääkin pidempään kuin sellainen "Silmämme kohtasivat ja kaaduimme sänkyyn"-juttu. Tosin niistäkin löytynee poikkeuksia :D

niimpä, eka kerta että olen kohdannut jonkun joka on edes yrittänyt ottaa iisisti. Silloin kun saattoi minut kotiin, ei edes yrittänyt päästä sisään. Aika alussa me kyllä hypättiin sänkyyn. Olin vissiin tokaa kertaa pojan kämpillä ihan vaan viattomasti katselemassa leffaa (kummallakaan ei ollut minkään laisia taka-ajatuksia) mutta ei sitten enää maltettu pitää näppejä erossa toisistamme.

Jotain kertoo myös se että herra X ei ikinä yli kahden vuoden suhteen aikana yllättänyt millään kivalla pienellä, edes synttärilahjoja en saanut ja onnistuipa yhdet syntymäpäivät unohtamaan vaikka yhdessä jo asuttiin. Irkkupoika taas ihan alkuaikoina tapailuvaiheessa soitti juuri kun olin päässyt koulusta, käski jatkamaan matkaa yhdelle terassille että mennään kahville ja oli vastassa kukkapuska kädessä. Joo olkoonkin että olen kakarasta lähtien ollut niin ilmiselvä poikatyttö kuin vain voi olla, mutta kyllä mäkin nyt kukista tykkään. Propsit vielä Irkulle siitä ettei ostanut ällönimeliä ruusuja vaan joitain tosi kivoja räväkän punaisia kukkia. Ei mitään hajua mitä olivat mutta tosi kivoja ne oli. :)

Olin ollut poikaystäväni kanssa samalla luokalla itseasiassa koko peruskoulun ajan mutten koskaan (nimenomaan ikinä ikinä) ajatellut, että meillä voisi joskus olla jotain. Sitten viimeisellä luokalla sattuma johti toiseen. Oltiin samoissa kotibileissä, joissa kummankin poika/tyttöystävät petti meitä toistensa kanssa. Ja me sitten muutaman viikon päästä ruvettiin juttelemaan mesessä. Kesti ehkä kuukausi ja sitten halloweenjuhlissa alettiin seurustella.

Tästä onkin sitten tänään tasan 3.vuotta aikaa ja vieläkin menee hyvin ja voin todeta vain, että olen löytänyt parhaan poikaystävän ikinä :) <3

Voi kun olisikin puoliso. Se vei puolet talosta ja kaikki tulitikut. Tapasin hänet S-marketissa juustojen luona.

Pitäisi vissiin mennä kyttäämään juustohyllylle!

-Hymynakki

Hoyden: Ehkä meidän kaikkien pitäisi oikeastikin etsiä mies ulkomailta :D Meikä lähtee Norjaan. Ketkä tulee messissä?

Aino: Teilläpä oli dramaattinen alku! :) Kliseisesti "toisen roska on toisen rikkaus" vai miten se nyt ikinä menikään. Ihanaa kun joillakin on jo suht nuorella iällä noin pitkä suhde toiminut hyvin :)

Hymynakki: Juustohyllyt yllättää ;) Sieltä löytää kaikki muut, paitsi maitoallergikot.

Tapasin ikiensimmäisen poikystäväni bussissa:D. Kävellessä bussipysäkille koulun jälkeen odottamaan bussia, näin kolme ulkomaalaista miestä samalla pysäkillä kököttämässä. Yks niistä oli erityisen namu;). Menin bussiin sen saavuttua ja miehet tulivat kans. Namupala istuutui mun viereen ja alkoi virittää keskustelua. Vaihdettiin numerot ja loput onkin historiaa. Jälkeenpäin mies myönsi, että oli tullut bussiin kavereineen vain mun takia. Romanttisin suhteen alku, mitä mulla on ollut:)

Nykyisen miehen tapasin tylsästi netin välityksellä, kun en edes etsinyt mitään vakavaa (niin julmaa kuin se onkin). Meni tovi jos toinenkin, ennen kuin edes suostuin ajattelemaan miestäni mahdollisena seurustelukumppanina.... vaikka tämäkin oli tosinamu. Elin "villiä" sinkkuelämää, enkä halunut parisuhteita pilaamaan sitä iloa. Mutta olen onnellinen, että jäin miehen matkaan, sillä parempaa miestä en voisi itselleni kuvitella. Eikä mies ole todellakaan mitään "säätömateriaalia", vaan ehtaa aviomieskamaa:D.

Tapasin exäni laivalla... ja sattuneesta syystä, köhköh, ensitapaaminen hieman hämärtää :D Mutta tietääkseni se meni näin, että ensimmäisenä iltana matkalla Tukholmaan kaveri melkein jyrää minut käytävällä matkalla diskoon ja pyytää tanssimaan. Jostain kumman syystä emme sitten pääse sinne tanssilattialle asti, vaan tiemme eroavat.
Toisena iltana sitten laivan matkatessa Suomeen, lähden yökerhosta kohti hyttiäni, kun matkalla joku huutaa, että:"hei, sä oot se, joka oli eilen ihan kännissä!"... pitihän siihen sitten jäädä esittämään vastaväitteet ja niitä esitettiinkin muutaman vuoden ajan :) Ja vaikka erosimmekin, niin kyllä exäni on silti aika helmi mieheksi :)