maanantai, 23. toukokuu 2016

kehuja

no sulla on aivan älyttömän hyvä takamus ja reidet   (ratsastus) ja omalla kylmällä tavallasi olet myös kiinnostava mikä vetoaa ainakin minuun (valloittaja syndrooma) ja sinuun silmisi eksyy (oikeasti ne poraa pään sisään ja tuntuu että tiedät kaiken minusta pelkästään katsomalla)

 
Hiuksesi ovat kuin silkkiä ja silmäsi jättävät tähdetkin varjoonsa. Kehosi on kuin veistos, täydellinen ja virheetön. Ah, minä riudun kun en sinua voi edessäni nähdä vaan valokuvista sinua voin ihailla.

Ihan mukiinmenevä.
 

perjantai, 1. huhtikuu 2011

Mä päästän mut pois

Nyt riitti. En jaksa enää!

Blogini vaihtaa maisemaa

TÄNNE

Tämä Vuodatuksen blogi jää luonnollisesti näkyviin, kun ei sitä nyt poistaakaan raski. :)

maanantai, 28. maaliskuu 2011

25. ja 26. päivä: Ensimmäinen ja pelkään

Pistän nyt näitä tulemaan, että saadaan loppuun ennen huhtikuuta. :)

********************************************************************************************

ENSIMMÄINEN...

Poikaystävä: Viisi vuotta vanhempi ylikersantti, kun olin itse 15-vuotias

Suudelma: Marraskuussa 2003, kun olin 15-vuotias

Eka Kerta: Tammikuussa 2004, kun olin 15-vuotias. LIIAN NUORI! Tosin jos oisin oikeaa odottanut niin odottaisin edelleenkin. Toisaalta se tuskin olisi huono juttu ollenkaan :D

Känni: Edelleen kokematta.

Tupakka: Edelleen kokematta.

Rakkaus: Edelleen kokematta. Vähänkö oon n00b!

Matka: Suomen ympäri autolla. Ainoa, mitä muistan on saatanan pelottava pässi-patsas Kuopiossa tai jossain.

Ulkomaan matka: Kiinaan seiskaluokalla. Muistaakseni?

Lemmikki: Moppe-koira. Mutta ensimmäinen ihkaoma oli Maija-kissa, jonka sain 7-vuotiaana kun aloitin koulun.

Kännykkä: Nokia 3210. Siinä oli matopeli. Nykyisessä ei ole. Hmphm. Sain sen kutosella(kohan)?

Tietokone: Äärimmäisen hidas. Sillä pystyi piirtelemään Paint:lla. Tämäkin vitosella/kutosella.

Ihastus: Miikka päiväkodissa.

Harrastus: Ratsastus ja pianonsoitto. Hevosen selässä pysyn nykyäänkin, koskettimilla en.

Sydänsuru: Kun Se Suuri Teini-ihastus seukkasi Sen Inhokki Tytön kaa. :D Arvatkaa onko HIENOJA päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta? Oe luoja.....

Lävistys: Ala-asteella korvareiät.

Tatuointi: Ehkä tulee niskaan tässä joskus. Älkää kertoko äidille :D

Hylätty koe: Taulukkolaskenta yliopistossa.

Julkkisihastus: Prätkähiirien Turbo. Ja Bäkkärien Kevin.

PELKÄÄN:

Piikkejä, pimeää, kauhuleffoja, jännärileffoja, C.S.I:ta ja muita rikossarjoja, pieniä, ja valkoisia koiria sekä sitoutumista.

maanantai, 28. maaliskuu 2011

24. päivä: tämä saa minut itkemään

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät kovin helpolla harrasta ihmisten edessä itkemistä. Hautajaisissakin istun pääasiassa tyynen rauhallisesti ja jos kuulen huonoja uutisia, niin otan ne vastaan asiallisesti ja jos on tarvetta alkaa märsätä niin märsään jahka olen itsekseni jossain.

Poikkeuksena on elokuvat, tv-sarjat ja kirjat. Pistäkää mikä tahansa Disney-leffa pyörimään jos haluatte nähdä miltä näytän itkuisena (= kamalalta). Myös Kauniissa ja Rohkeissa on tiettyä nyyhky-factoria. Salkkareista puhumattakaan. Itseasiassa olen itkenyt aika usein katsoessani MTV:n  16 and pregnant -sarjaa. :D Varmasti olisin myös kyynelehtinyt katsoessani "Tuksu menee naimisiin"-ohjelmaa, jos en boikotoisi koko julkimoa :P

En ole aikoihin uskaltanut lukea Harry Potterin viimeistä kirjaa, koska siinä alussa tapahtuu se Kamala Kuolema, jonka vuoksi parun ensimmäiset kaksi sataa sivua. Ja ne riidat. Ja muutkin kuolemat. Voi jeesus. Miksi on pitänyt kirjoittaa niin itkettävä kirja? Siitä ei saa muuta kuin päänsärkyä ja aivoihin jää soimaan sana "Miksi!?!?!?" kun sitä joutuu hokemaan usein kyseistä kirjaa lukiessa. Myös Cecelia Ahernin kirjat ovat ihan loistavia itkettäjiä. Oikeastaan Harlequin-romaanitkin ovat niitä. Minulle riittää, että jossain kirjassa sanotaan "hän nieleskeli itkua" ja meikä alkaa parkua. Olen aikamoinen myötäeläjä.  Tästä tulikin mieleeni, että itken loppujen lopuksi melkeinpä päivittäin syystä tai toisesta. Ehkä siksi minun on niin helppoa olla itkemättä ihmisten ilmoilla? :D

Toki miesten kanssa on tullut itkemistä harrastettua. Hetkittäin itku tulee ihan luonnostaan heidän seurassaan ja yleensä syynä on se, että alitajuisesti tiedän saavuttavani jotain jos nyt nostatan kyyneleitä silmiini. Ei tosin toimi kaikkien miesten kohdalla, ikävä kyllä. :´(

Miesten lisäksi ainoat ihmiset, jotka ovat nähneet minut aikuisena itkemässä ovat äitini, muutama muu sukulainen ja eläinlääkäri, joka joutui siis todistamaan melkein jo hysteeristä parkumista kun kannoin edesmenneen kissani lopetettavaksi.

No niin. Kiitti tästäkin. Nyt parhaillani itken täällä, kun muistelen tuota tilannetta. Joskus epäilen mielenterveyttäni, kun hankin meille kaksi uutta kissaa asustamaan vaikka tiedän, kuinka jäätävän tuskallista se niistä luopuminen on. Minulle oli itseasiassa yllätys, että sydämen särkyminen oikeasti myös tuntuu sydämen särkymiseltä eli fyysisesti erittäin kipeältä.

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.

-Kaarina Helakisa: Taivaskissa-

Toki itken myös iloisista asioista. Esim. leffoissa kun tyttö ja poika VIHDOINKIN saavat toisensa niin johan siinä vähemmästäkin itku tulee. Tai jos joku Disney-hahmo herää kuolleista. Tai Taylor.

Lisäksi saatan kyynehtiä onnesta hyvin menneen laulutunnin jälkeen (yksin), hyvistä uutisista (yksin) tai ihanan kissani ansiosta (yksin). Ja ohan näitä syitä. Pääasia on kuitenkin sen, että itken pääsääntöisesti yksin. Paitsi silloin kun heppaleirit loppuivat ja BHK-tyttöjen kanssa paruttiin ringissä ja siinä samassa yritettiin mongertaa jotain fiksuja jäähyväisiä ja kuulostettiin lähinnä joltain new age -kultilta.

 

sunnuntai, 27. maaliskuu 2011

Päivä 23. viikon parhaat

Oikeastaan nyt pitäisi kirjoittaa "tämä saa minut voimaan paremmin", mutta koska en kehdannut tehdä enää ylistyspostausta Andreas Thorkildsenille tai maitosuklaalle, niin päätin listata tämän viikon parhaita paloja!


PARAS OSTOS:

Heviletti!

Hankin siis uuteen hiusväriini (melkein) sopivat clip-on -pidennykset ja olen tyytyväinen. Tosin ajattelin lyhentää näitä viitisen senttiä, sillä minut on nyt liian helppo sotkea Teräsbetonin laulajaan, halpojen musiikkivideoiden taustatanssijoihin sekä naapurin suomenhevoseen.

PARAS PÄÄTÖS:

Osallistua Karaoken MM-kisojen Sodankylän alkukarsintaan. Pääsin meinaan aluekarsintoihin!! :D Selvää on, etten aluekarsinnoista pääse missään nimessä Suomen karsintoihin, mutta kokemus se on tämäkin. Ja saihan tässä myös Helsinki-Tukholma -risteilyn ilmatteeksi.

PARHAAT NAURUT: 

PARHAAT ISKUREPLIIKKI:

"Silimäniterhän!"
"Oot tatuointina käsivarressani"
"Olisi tosi mahtavaa jos te raiskaisitte minut! Silleen hellästi... Jooko?"

PARAS BAARIREISSU:

Perjantaina, jolloin DJ-vehkeet hajosivat ja joku oksensi muun muassa baaritiskille.

PARAS MIESHETKI:


Kysyin korkeammilta voimilta vinkkiä siitä, että kannattaako perjantaina lähteä baariin. Sen jälkeen menin verkkolehden sivuille ja siellä oli ensimmäisenä jättimäinen otsikko: "MISSÄ ON SUVI-TUULI?"
Eli pakkohan se oli häntä lähteä etsimään. Ei löytynyt. Hyvä niin. :D


 

 PARAS HETKI:

Kandista puuttuu enää pohdintaa. Jippijaijeeee! 

********

P.S. Blogissa on käynyt kohta 300 000 kävijää. Ja en ole vieläkään keksinyt mitään hauskaa tai "hauskaa" siihen hetkeen. Jumalauta. Täytynee kiirehtiä :P